Siemenestä satoon | Blogi

Kategoria: Kasvatusohjeet

  • Kurkun kasvatus

    Oikealla hoidolla kurkku tekee hienon sadon. Kuva: Jukka Lehto

    Helpot ohjeet kurkun kasvatukseen

    Kurkku on tomaatin ohella yksi kotipuutarhojen viljellyimmistä vihanneksista. Se on nopeakasvuinen ja satoisa kasvi, jonka kasvatus siemenestä onnistuu hyvin, kun muutama perusasia on kunnossa. Kurkun kasvatukseen on monia tapoja ja näkemyksiä, tässä artikkelissa harrastaja Jukka Lehdon hyväksi havaitsemia vinkkejä.

    Lajikevalinta ratkaisee paljon

    Kurkun kasvatuksessa lajikevalinta on erityisen tärkeää. Suosi ensisijaisesti partenokarppisia lajikkeita, jotka tuottavat vain emikukkia. Tällöin kukkien ei tarvitse pölyttyä sadon muodostamiseksi, mikä on suuri etu kasvihuoneissa, parvekkeilla ja muissa paikoissa, joissa pölyttäjiä on vähän.

    Partenokarppinen lajike ei tarvitse pölyttymistä. Kuva: Jukka Lehto

    Toinen erittäin tärkeä ominaisuus on karvasvapaisuus. Kolmantena huomionarvoisena tekijänä on taudinkestävyys, joka helpottaa kasvatusta erityisesti pidemmällä kaudella.

    Kurkut voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:

    • Kasvihuonekurkku
    • Avomaankurkku
    • Amppelikurkku

    Nimet kertovat pitkälti käyttötarkoituksen. Monet kasvihuonekurkuksi luokitellut lajikkeet soveltuvat myös amppelikurkuiksi, jos hedelmät ovat pienikokoisia.

    Kurkku kasvaa hienosti amppelissa. Kuva: Jukka Lehto

    Kylvö ja taimikasvatus

    Kurkku kasvaa nopeasti, joten kylvö kannattaa ajoittaa vasta kasvukauden alkuun tai noin 2–3 viikkoa ennen kasvihuone- tai lavakauden alkua. Nopea kasvu tarkoittaa myös sitä, että taimet tulevat siirtokokoisiksi nopeasti, ja lopullisen kasvupaikan olosuhteiden on oltava valmiina.

    Kurkku viihtyy lämpimässä ja valoisassa. Se on erityisen herkkä kylmälle juuristonsa kautta, joten kasteluun ei tule missään vaiheessa käyttää kylmää vettä. Avomaalle kurkku istutetaan vasta, kun maa on kunnolla lämmennyt. Avomaalla kurkku suojataan harsolla kukinnan alkuun asti tai niin kauan kuin yöt ovat viileitä.

    Kylvä kurkku pieneen ruukkuun, yksi siemen per ruukku. Käytä kuohkeaa ja ilmavaa multaa tai turvetta. Kun taimi ei enää pysy kunnolla pystyssä, se voidaan siirtää lopulliselle kasvupaikalle: ruukkuun, lavaan, kohopenkkiin tai avomaalle.

    Kuva: Jukka Lehto

    Kasvupaikka ja tukeminen

    Lopullisella kasvupaikalla kurkku on hyvä tukea viimeistään istutuksen yhteydessä. Kasvihuonekurkulle helpoin ratkaisu on tukinaru, jota pitkin kasvi kiipeää ylöspäin. Amppelikurkulle voidaan tarjota naru, jolla kasvua ohjataan myös sivusuunnassa. Avomaankurkkua ei yleensä tueta.

    Kurkku kasvattaa melko suuren juuriston, mutta pärjää silti kohtuullisen pienessäkin ruukussa. Suurin haaste on sen erittäin suuri vedenkulutus, erityisesti kesällä. Kurkku ei kuitenkaan viihdy märässä maassa, joten kasvualustan on oltava hyvin hengittävä. Amppeleissa painon vuoksi turve on usein käytännöllisin vaihtoehto.

    Amppelikurkun taimet valmiina ripustettavaksi. Kuva: Jukka Lehto

    Runsaan janon takia ruukku kannattaa mitoittaa mieluummin hieman liian suureksi kuin liian pieneksi. Kuivuminen aiheuttaa helposti kurkun karvautta, etenkin jos lajike ei ole karvasvapaa. Myös karvasvapaat lajikkeet voivat muuttua karvaiksi, jos hedelmät pääsevät ylikypsiksi.

    Sadonkorjuu ja käyttö

    Kurkku kannattaa kerätä heti, kun se on saavuttanut sopivan syöntikoon. Kurkku kerätään vihreänä eli niin sanotusti raakana. Kun hedelmän väri alkaa vaalentua, se on merkki kypsymisestä, ja kurkku on yleensä jo syömäkelvoton.

    Jos tavoitteena on siementen kerääminen, hedelmän annetaan kypsyä täysin keltaiseksi. Partenokarppiset lajikkeet muodostavat kuitenkin harvoin siemeniä, eikä niistä syntyvät siemenet ole yleensä itämiskykyisiä.

    Valmista satoa. Kuva: Jukka Lehto

    Leikkaus ja kasvun hallinta

    Kurkkua huolletaan tarpeen mukaan poistamalla sairaat ja kuivuneet lehdet. Avomaankurkun ja amppelikurkun kasvua ei yleensä säännöstellä.

    Kasvihuonekurkun kasvua sen sijaan kannattaa ohjata leikkaamalla. Sivuversot eli varkaat poistetaan, sillä ne hidastavat kasvua ja sadonmuodostusta. Vaihtoehtoisesti sivuversoon voidaan jättää yksi lehti ja yksi kukka, minkä jälkeen verso katkaistaan.

    Kasvihuonekurkku vaatii säännöllistä huomiota kasvun ohjaamisessa. Kun kasvi saavuttaa kasvihuoneen katon tai tukinarun yläosan, kasvua voidaan ohjata alas tai jatkaa kattorakenteita pitkin. Rungon alaslasku vaatii varovaisuutta – liian jyrkkä tai liian läheltä juurityveä tehty laskos voi katkaista rungon.

    Kurkku varjostaa voimakkaasti suurten lehtiensä vuoksi. Tämä voi olla joko hyöty tai haitta, joten kasvin sijoitus kasvihuoneessa kannattaa miettiä huolella jo ennen istutusta.

    Kuva: Jukka Lehto

    Hyödyllisiä huomioita kurkun kasvatukseen

    • Kurkku ja tomaatti tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, vaikka tomaatin haihduttamien alkaloidien sanotaan joskus hidastavan kurkun kasvua
    • Kurkku viihtyy melko kuivassa ilmassa, mutta tämä lisää riskiä vihannespunkkien ilmaantumiselle
    • Korkea ilmankosteus ja viileä sää altistavat kurkun herkästi taudeille, kuten härmälle
    • Keltaiset lehdet voivat kertoa liian märästä kasvualustasta, ravinteiden puutteesta tai tuholaisista
    • Kylvä kesällä toinen erä kurkkua loppukesän ja syksyn satoa varten
    • Kastele ja lannoita runsaasti – peruslannoite tai hieman typpipainotteinen lannoite sopii hyvin
    • Alimmat lehdet voidaan poistaa, mutta jätä alimman hedelmän alle vähintään yksi lehti
    • Avomaankurkkua voi kasvattaa myös kasvihuoneessa ja käyttää tuorekurkkuna ilman säilöntää
    • Jos kurkku aiheuttaa närästystä, kokeile vaaleampia lajikkeita tai kuori kurkku ennen syömistä
    • Partenokarppisia ja perinteisiä lajikkeita voi kasvattaa samassa tilassa

    Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jukka Lehto / Chilitunari -blogi.

  • Chilin kasvatus

    Hyvällä hoidolla chili tuottaa runsaan sadon ja on ilo silmälle. Kuva: Jukka Lehto

    Monipuolinen ja palkitseva harrastus

    Chilin kasvatus on kasvattanut suosiotaan viime vuosina merkittävästi – eikä ihme. Siemenestä kasvattaminen on palkitsevaa ja rentouttavaa puuhaa. Chilin kasvatus tarjoaa nopeasti onnistumisen kokemuksia ja loputtomasti mahdollisuuksia kokeiluun. Kun ensimmäiset omat chilit kypsyvät, harrastus vie helposti mennessään.

    Chili mielletään usein punaiseksi, pitkäksi ja tuliseksi suunpolttajaksi, mutta todellisuus on paljon monipuolisempi. Chililajikkeita on valtava määrä: miedosta aromaattiseen, hedelmäisestä äärimmäisen tuliseen sekä eri muotoihin ja väreihin. Juuri tämä lajikekirjon runsaus koukuttaa monet pysyvästi chilien maailmaan.

    Syksyn chilisatoa. Kuva: Jukka Lehto

    Chilin kasvatus – juuri niin helppoa kuin haluat

    Chilin kasvatus on niin vaikeaa tai helppoa kuin itse siitä teet. Perusasioiltaan se ei poikkea paljoakaan muista kasvihuonekasveista.

    Aloita valitsemalla lajike, joka kiinnostaa sinua:

    • Kaipaatko voimakasta tulisuutta vai mietoa ja aromaattista makua?
    • Haluatko koristeellisen kasvin vai runsaan sadon?

    Tutustu huolellisesti siemenpakkauksen ohjeisiin ja noudata niitä. Ensimmäistä kertaa chiliä kasvattavan kannattaa valita muutama toisistaan selvästi poikkeava lajike, jolloin oppii nopeasti chilien erilaiset kasvutavat ja vaatimukset.

    Kylvöajankohta

    Chilit voidaan kylvää jo tammikuun alussa, ja kylvöaika jatkuu aina maaliskuulle saakka. Aikainen aloitus vaatii hieman panostusta, sillä chili tarvitsee runsaasti lämpöä ja valoa.

    Yleinen nyrkkisääntö on:

    • Tuliset ja erikoisemmat lajikkeet kylvetään ensin
    • Miedommat lajikkeet hieman myöhemmin

    Tulisin ja hitaammin kehittyvin chili tarvitsee usein pidemmän kasvukauden ehtiäkseen tuottaa satoa.

    Kylvö ja kasvualusta

    Kylvöön sopii kuohkea ja ilmava multa tai turve. Siemenet kylvetään noin 0,5–1 cm syvyyteen. Näin juurtuva taimi ei rasitu ja kasvu jatkuu tasaisesti heti itämisestä alkaen.

    Kasvualustaa voi parantaa:

    Kylvö onnistuu myös kätevästi turvotettaviin kylvönappeihin.

    Lämmin ja vedoton paikka on taimille ihanteellinen. Kuva: Jukka Lehto.

    Taimivaihe ja ruukutukset

    Kylvä taimet aluksi pieniin purkkeihin tai ruukkuihin. Kun juuret alkavat näkyä ruukun reunoilla ja pohjassa, taimi siirretään suurempaan ruukkuun. Liian suuri ruukku hidastaa kasvua, joten maltti on valttia.

    Pidä kylvökset tasaisen kosteina, mutta vältä liiallista märkyyttä. Chili itää nopeimmin 25–28 °C lämpötilassa. Lämpömatto tai lämmin paikka edistää tasaista itämistä.

    Lämpömatto on hyödyllinen apuväline idätykseen. Kuvat: Nelson Garden

    Valo – avain vahvoihin taimiin

    Itämisen jälkeen taimet siirretään heti valoon. Kevättalvella etelänpuoleinen ikkunalauta riittää usein pienille taimille, mutta lisävalo tekee kasvusta huomattavasti tukevampaa.

    Keinovalolla taimia valotetaan noin 12–14 tuntia vuorokaudessa. Valoa ei chilille juuri koskaan ole liikaa. Hyvässä valossa taimet kasvavat tanakoiksi ja elinvoimaisiksi. Kasvivalot on suunniteltu tuottamaan kasveille sopivaa valoa ilman liiallista lämpöä.

    LED-listavalaisin on siro ja tehokas. Sen voi kiinnittää imukupeilla ikkunaan. Kuva: Nelson Garden

    Siirto ulos ja kasvupaikka

    Chilit siirretään kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai ulos seinustalle vasta hallan mentyä. Chili on herkkä kylmälle, mutta myös liiallinen kuumuus rasittaa kasvia.

    Ihannelämpötilat:

    • Päivälämpö: alle 30 °C
    • Liiallinen kuumuus voi aiheuttaa kukkien putoamista ja heikentää sadon muodostumista

    Sadon muodostumista voi edistää pölyttämällä kukkia kevyesti esimerkiksi pumpulipuikolla.

    Pölyttymistä voi auttaa esim. vanupuikolla siirtämällä siitepölyä kukasta toiseen. Kuva: Jukka Lehto

    Lannoitus ja kasvun hallinta

    Chili pitää ravinteista ja sitä kannattaa lannoittaa säännöllisesti, noin kerran viikossa. Lannoitus voidaan aloittaa varovaisella, laimealla lannoiteliuoksella jo noin vaaksan mittaisille taimille.

    Chilille on olemassa omia lannoitteita, mutta myös monet nestemäiset yleis- ja tomaattilannoitteet sopivat hyvin.

    Lehdet kertovat ravinnetilanteesta:

    • Kalpeat lehdet → ravinteiden puute
    • Hyvin tummanvihreät lehdet → liiallinen lannoitus

    Chilit voivat kasvattaa varkaita, mutta niitä ei yleensä poisteta. Tarvittaessa kasvin kasvua voi hillitä leikkaamalla liian pitkiä oksia. Liian rehevä kasvu loppukaudesta hidastaa hedelmien kypsymistä.

    Tuholaiset ja niiden torjunta

    Chili on melko herkkä tuholaisille. Taimivaiheessa yleisimpiä kiusankappaleita ovat harsosääsket, joita voidaan torjua kelta-ansoilla.

    Myöhemmin ongelmia voivat aiheuttaa:

    • kirvat
    • vihannespunkit

    Chilin sijoittaminen muiden kasvien, kuten tomaatin, läheisyyteen voi vähentää tuholaispainetta, mutta säännöllinen tarkkailu on silti tärkeää.

    Kuva: Jukka Lehto

    Ruukkuviljely ja talvetus

    Chiliä voi kasvattaa kasvihuoneen maassa, lavassa tai ruukussa. Ruukussa sopiva koko on yleensä 5–10 litraa, lajikkeesta riippuen.

    Kauden lopulla ruukussa kasvava chili on helppo siirtää sisälle, jos satoa on vielä kypsymättä. Chilin talvetus on haastavaa, mutta onnistuu parhaiten lisävalon avulla. Talvella kastelu ja lannoitus pidetään niukkoina.

    Hyvin hoidettuna chili voi tuottaa iloa ja satoa useiden vuosien ajan.

    Harvinainen luonnonvarainen chililaji Capsicum flexuosum kestää hyvin kylmempää ilmaa. Kuva: Jukka Lehto

    Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jukka Lehto (Chilitunari -blogi)

  • Tomaatin kasvatus

    Helpot ohjeet tomaatin kasvatukseen siemenestä

    Tomaatti on yksi kotipuutarhurin suosituimmista kasveista – eikä syyttä. Se on monipuolinen, satoisa ja palkitsee huolenpidon maukkailla hedelmillä. Tomaatin kasvatus onnistuu hyvin kasvihuoneessa, parvekkeella ja aurinkoisella paikalla ulkona. Vaikka tomaattien kasvatukseen liittyy paljon niksejä ja ”kikkoja”, perusasiat hallitsemalla pääsee jo pitkälle ja saa varman sadon.

    Lajikkeen valinta

    Erilaisten tomaattilajikkeiden kasvatuksessa ei ole kovin suuria eroavaisuuksia. Erot liittyvät pääasiassa kasvin kasvutapaan ja hedelmien muotoon. Lajike kannattaa valita sen mukaan, missä ja miten tomaattia aiotaan kasvattaa.

    • Runkotomaatti eli se tunnetuin muoto, kasvattaa yhden pitkän päävarren ja sopii erinomaisesti kasvihuoneeseen.
    • Pensastomaatti on matalampi ja pensasmainen, ja se sopii hyvin parvekkeelle tai seinustalle.
    • Amppelitomaatit ovat pensastomaattien pienempiä muotoja ja ihanteellisia ruukkuihin ja amppeleihin.
    Tomaatteja löytyy eri väreissä ja muodoissa

    Tomaattien nimet voivat perustua myös hedelmän muotoon, kuten kirsikkatomaatti, luumutomaatti tai häränsydän (oxheart), tai kasvin kokoon, kuten ruukkutomaatti.

    Aloittelijalle suositellaan perinteisiä perustomaatteja ja kirsikkatomaatteja. Ne kasvavat nopeasti ja tuottavat satoa varmimmin. Suuret pihvitomaatit ovat hitaampia ja vaativampia, ja sato voi jäädä niissä helposti pienemmäksi. Hyvä lähtökohta on valita muutama varma lajike ja lisäksi pari erikoisempaa kokeiluun.

    Milloin tomaatti kylvetään?

    Tomaatin kylvöaika sijoittuu helmikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin. Ilman lisälämpöä (kuten lämpömatto) tai kasvivaloa kylvö kannattaa ajoittaa maaliskuulle, jolloin luonnonvalo lisääntyy ja taimista tulee tanakampia.

    Siemenpussit kannattaa säilyttää huolellisesti, sillä tomaattien siemenet säilyvät itämiskykyisinä useita vuosia.

    Kasvualusta ja kylvö

    Tomaatin kylvöön sopii kuohkea ja ilmava multa tai turve. Myös turvebriketit ovat helppo ja siisti vaihtoehto. Tomaatti ei ole kasvualustan suhteen erityisen vaativa, se kasvattaa innokkaasti juuristoa. Kasvualustaan voi lisätä perliittiä ja vermikuliittia ilmavuuden lisäämiseksi, mutta hyvälaatuinen kylvömultakin riittää taimille.

    Siemenet voidaan kylvää:

    • yksittäin pieniin ruukkuihin tai turvebriketteihin, tai
    • hajakylvönä useampi siemen samaan astiaan.
    Taimien merkintä
    Taimien merkintään sopii esimerkiksi jäätelötikut tai muoviset nimikyltit. Kuva: Jukka Lehto

    Kylvöastia kostutetaan hyvin ja sijoitetaan lämpimään paikkaan tai lämpömatolle. Lämpö nopeuttaa itämistä. Tomaatti itää nopeasti, joten kylvökset on hyvä siirtää heti itämisen jälkeen valoisaan paikkaan tai kasvivalon alle.

    Taimien merkintä on tärkeää, erityisesti jos kasvatat useita lajikkeita. Merkintään sopivat esimerkiksi jäätelötikut, muoviliuskat tai valmiit nimikyltit.

    Taimien koulinta

    Kun taimille on kehittynyt ensimmäiset varsinaiset lehdet sirkkalehtien yläpuolelle ja kylvö on tehty hajakylvönä, on aika koulia taimet omiin ruukkuihinsa.

    • Istuta taimet mahdollisimman syvään, niin että sirkkalehdet jäävät juuri mullan pinnalle.
    • Siirrä taimet hieman viileämpään (18–20 °C), jotta varret eivät veny liikaa.
    • Anna taimille paljon valoa. LED-valaisimet toimii hienosti.
    Tomaatit odottamassa koulintaa
    Moneymaker -lajikkeen taimet odottavat koulintaa omiin ruukkuihinsa. Kuva: Jukka Lehto

    Kun juuret täyttävät ruukun, taimi istutetaan jälleen hieman isompaan ja syvempään ruukkuun. Tomaatille kertyy yleensä 2–3 ruukutusta ennen lopullista kasvupaikkaa, mikä vahvistaa juuristoa ja parantaa kasvin elinvoimaa.

    Siirto lopulliselle kasvupaikalle

    Tomaatit siirretään kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai ulos vasta hallan mentyä. Taimet kannattaa karaista, eli totuttaa ulko-olosuhteisiin vähitellen pitämällä niitä päivisin ulkona ja öisin sisällä.

    Tomaatti viihtyy:

    • kasvihuoneen penkissä tai lavassa
    • suuressa ruukussa

    Avomaalle istutettaessa on tärkeää, että maa on lämmennyt. Jos taimi on venynyt pitkäksi, juuripaakun voi istuttaa vinosti tai J-mallisesti kyljelleen, jolloin varsi kehittää lisää juuria mullan alle.

    Tomaatin varren upotus vinottain
    Pitkäksi venynyt varsi voidaan istuttaa vinosti syvään multaan. Kuva: Jukka Lehto

    Ruukussa kasvatettaessa on hyvä huomioida, että tomaatti kuluttaa paljon vettä, ja kuumina kesäpäivinä kastelutarve on suuri.

    Tomaatin kasvatus ruukussa
    Iso ruukku tai ämpäri sopii tomaatin kasvatukseen. Kasvua voi ohjailla ja tukea naruilla. Kuvat: Jukka Lehto

    Varkaiden poistaminen ja latvan katkaisu

    Runkotomaatti muodostaa lehtihankoihin varkaita, jotka kannattaa poistaa ajoissa. Näin kasvin voima ohjautuu päävarteen ja hedelmien kehitykseen.

    Pensastomaatilta varkaita ei poisteta, sillä sato kehittyy osittain myös niihin.

    Tomaatin varkaat
    Runkotomaatin varkaat poistetaan kevyesti taittamalla. Kuva: Jukka Lehto.

    Jos runkotomaatin latva katkeaa, ylimmästä varkaasta voidaan kasvattaa uusi latva. Runkotomaatti muodostaa selkeitä terttuja, ja kukasta kypsään hedelmään kuluu noin kaksi kuukautta. Tämä on hyvä huomioida, jos latva katkaistaan kasvukauden lopulla.

    Kotikasvatuksessa runkotomaatille jätetään usein 4–7 terttua. Nykyisin latvaa ei aina katkaista, sillä katkaisu voi lisätä varkaiden muodostumista eikä välttämättä nopeuta kypsymistä. Pensastomaatin kasvua voi tarvittaessa rajoittaa kevyellä leikkauksella.

    Tomaatin kukinta
    Kukinnasta hedelmän kypsymiseen kuluu noin 2 kuukautta. Kuva: Jukka Lehto

    Tomaatin lannoitus

    Tomaatti on ravinteita vaativa kasvi ja tarvitsee säännöllistä lannoitusta koko kasvukauden ajan. Lannoitus voidaan aloittaa miedolla lannoiteliuoksella, kun taimet ovat noin 15 cm korkeita.

    Kastelulannoitteet ovat helppokäyttöisiä ja ravinteet ovat heti kasvin saatavilla. Lehtien väri kertoo paljon ravinnetilanteesta:

    • vaaleat lehdet viittaavat usein ravinteiden puutteeseen
    • kellastuminen voi johtua myös liian märästä kasvualustasta

    Tomaatille on tarjolla useita sille suunniteltuja lannoitteita, jotka tukevat sekä kasvua että sadonmuodostusta. Lannoitusta jatketaan koko kauden ajan, sillä ravinteita tarvitaan myös hedelmien kypsymiseen.

    Tomaatit viihtyvät itsetehdyssä kasvihuoneessa.
    Tomaatit viihtyvät itsetehdyssä kasvihuoneessa. Juurella voi kasvattaa yrttejä tai esimerkiksi samettikukkia. Kuva: Jukka Lehto

    Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jukka Lehto.